Katajanokan Fysiatriasema

Kaularangan toiminta

Kaularanka on toiminnaltaan monimutkaisin kehon nivelsysteemeistä;  kaularankan 5 välilevyn, 37 nivelen, nivelsiteiden ja lihasten tehtävänä on paitsi pään kannattelu myös pään ja kaulan liikuttelu ja kullonkin toivotun asennon haku suhteessa muuhun vartaloon.  Kaulan kautta tapahtuu myös paitsi verenkierron myös hermotoimintojen (ateria carotis ja vertebralis, selkäydin ja ydinjatkos sekä hermojuuret) viestitys pään ja kehon sekä raajojen välillä.  Hyvin taipuisa 7 nikaman muodostama kaularanka kannattelee ja tasapainottelee vartalon liikkeissKatajanokan Fysiatriasemaä ja asennoissa noin 4,5-5,5 kg painavaa päätä atlaksen eli C1 nikaman nivelillä.Tavallisesti kaula liikkuu yli 600 kerta tunnissa olimmepa valveilla tai hereillä - mikään muu muskuloskeletaalinen järjestelmä ei ole näin jatkuvassa liikkeessä. Kaula tai kaularanka altistuvat jatkuvasti sekä dynaamiselle että staattiselle kuormitukselle jokapäiväisessä elämässä - kuten puhuessa, elehtiessä, istumasta ylös noustessa, istuessa, kävellessä, kääntyessä ympäri ja lievemmin myös öiseen aikaan levätessä.Kaularangan virheetön, normaali toiminta edellyttäisi, että sen kaikki 37 niveltymää nivelsiteineen ja liikkeitä stabiloivine, sekä ohjaavine lihaksineen toimisivat synkronisesti liikeketjussa.  Tällainen optimaalinen tilanne on harvalla aikuisella, sillä erilaisten työn kuormitusten ja ikääntymisen tuomat kaularangan rakenteelliset muutokset huonontavat sen toimintaa.Niskakipu aiheutuu pääasiassa mekaanisesta rasituksen ja ikääntymisen myötä tulevan kudosten kulumisen aiheuttamasta kuormituksesta erityisesti kaularangan ja samalla muunkin niskan ja hartiaseudun kudoksiin - välilevyt, luut, nivelet, nivelsiteet, verisuonet ja hermokudos.  Niskasta kipu ja puutuminen voi säteillä takaraivoon, laajemmin päähän päänsärkynä, kaulalle ja kasvoille puutumisena ja hartioihin, lapojen alle, yläselkään tai yläraajoihin kipuna tai puutumisena.

Niskapäänsärky. Miten yläniskan toimintahäiriö aiheuttaa päänsärkyä?  Fysiatrian erikoislääkäri Markku Tunninen ( päivitetty 19.2.2013 )

Kaularangan toiminnallinen anatomia on yläniskassa ns. C 0-2 segmenttien alueella ( jossa C 0 on takaraivoluu, C 1 on ensimmäinen kaulanikama eli atlas ja C 2 on toinen kaulanikama eli axis ) monimutkainen ja täysin erilainen kuin C 3 - C 7 nikamien alueilla eli keski- ja alaniskassa tai alempaa muualla rangassa.  C1 eli atlas niveltyy kahdella pienellä nivelellä kallonpohjaan eli takaraivoluuhun.  Sen enempää axiksella kuin atlaksellakaan ei ole ollenkaan stabiliteettiä luovaa nikamavälien välilevyä ja atlaksella ei ole ollenkaan nikamasolmua, vaan sen tilalla on toisen kaularangan nikaman eli axiksen dens niminen puikkomainen hammaslisäke.  Atlas niveltyy axikseen myös kahdella fasettinivelellä mutta myös densin ja C1 etukaaren välisellä ns AA-niveltymällä.  C 0-2 segmenttien toiminnallisen liikestabiliteettin takaavat ensisijaisesti nivelsiteet ja vasta toissijaisesti em. luiset pikkunivelrakenteet sekä lihakset.  C2:n, axiksen fasettinivelten päällä kuten myös axiksen densin nivelsiteiden varassa lepää ja toimii käytännössä koko pää ja atlas.  Koska C 0-1 ja C 1-2 väleissä ei ole välilevyä tapahtuu noissa nikamaväleissä, erityisesti C 1-2 välissä, normaalitilanteissa huomattava osa, noin 60 %, kaularangan kiertoliikkeistä.  C0-1 nivelten likkuvuus on esim kaularangan perusasennossa tapoahtuva pän  nylkytysliike, mutta ko nivelissä tapahtuu jnvrn myös sivukallistusliikettä. C1-2 kiertoliike tulee puhtaimmin esille, jos kaularangan alaosa päästään lukitsemaan taivuttamalla kaularanka äärifleksioon, jossa leuka ulottuu rintalastaan saakka, voidaan C1-2 kiertoliikettä testata joka on normaalisti 40-45/40-45 astetta.C 0-1-2 segmenttien rakennetta stabiloivat ligamentum alare, transversum, cruciata jaapicale. Ligamentum alare on halkaisijaltaan 3 mm. C0-1-2 välien hermotus on runsasja kaikki rakenteet on hermotettu multisegmentiaalisesti. Lisäksi nivelkapseleista on yhteyksiä sympaattiseen autonomiseen hermorunkoon, hermojuuret C 1, C 2ja C 3 kommunikoivat aivohermista trigeminustumakkeen caudaalisenosan kanssa.C 0-1-2 alueella on runsas verisuonitus.

Laskimoiden välillä on runsaasti yhdyssuonia vasemman ja oikean puolen yläniskan, sekä selkäydinkanavan rakneteenkin väleillä.  Valtimoista arteria vertebralis on ainutlaatuinen, jolla on paljon anatomisia varientteja ja puolieroja mutta joka ainoastaan kaularangan alueella kulkee rangan sisärakenteisa hermojuuriaukkojen etupuolella pystysuunnassa alaniskasta aivoihin saakka. Välilevyjen, uncovertebraali- ja fasettinivelten degeneratiivisten muutosten kaventaessa / ahtauttaessa hermojuuriaukkoja voi myös arteria vertebralisten verenkiertio häiriintyä johtaen usein lyhytaikaisiin pään asento-riippubvaisiin kaatavan tyyppisiin huimauskohtauksiin. C1-2 tasollaarteria vertebralis muodostaa mutkan mahdollistaen C 1-2 tason runsaan kiertoliikkuvuuden.

Näiden yläniskan toiminnallisen anatomian erityispiirteiden pohjalta on helppo ymmärtää kuinka suurin osa meistä kokee enemmän tai vähemmän elämänsä vaiheissa yläniskasta tulevaa rasituskipua - osa jo lapsuudesta toiminnallisina tai joskus rakenteellisina häiriöinä ja suurin osa aikuisiässä osin luonnollisten kudosten kulumaprosessien pohjilta varsinkin niskan staattisissa rasituksissa. 

Hyvin taipuisa 7 nikaman muodostama kaularanka kannattelee ja tasapainottelee vartalon liikkeissä ja asennoissa noin 4,5-5,5 kg painavaa päätä atlaksen eli C1 nikaman nivelillä.  Lisäksi kun huomioidaan, että kaulan kautta tapahtuu myös paitsi verenkierron myös hermotoimintojen (ateria carotis ja vertebralis, selkäydin ja ydinjatkos sekä hermojuuret) viestitys pään ja kehon sekä raajojen välillä, ja kun yläniska-tasoilta on neuraalikudosyhteyksiä myös aivohermoihin ja autonomisen hermostomn ganglioihin - ei ole ihmekään että niska on ihmisen heikoin ja stressiherkin sekä oireiltaan herkästi invalidisoiva tule-alue.

Vaikka C 0-1-2 nikamaväleissä ei olekaan stabiliteettia luovaa välilevyä kestävät ko nikamvälien intervertebraaliset nivelet kuitenkin paremmin kuormitusta kuin C 3-7 nikamavälien facettinivelet, jotka ovat paljon alttiimpia artroosille.  Ehkä evoluutio ehti siinä hoitaa tehtävänsä jo ihmisen kehityshistorian alussa, mutta silti yläniskan segmenteistä tulee harmillisia ja vaikeahoitoisia kivun ja päänsäryn oireiluita, vaikka C 0-1-2 nikamavälien nivelten rustot eivät artrotisoidukaan niin herkästi kuin alempana kaularangassa, tulee niittenkin rasituksista degeneratiivisia ja toiminnallisia kipuja ainakin ko niveklten vieruskudosten toiminnan pettäessä, joskin sen asian osoittaminen tuleeko C 0-2 segmenttein kipu enemmän nivelistä, nivelsiteistä, lihasjänteistä tai hermojuurten  dorsaaliramuksista voi olla yksittäisen potilaan kohdalla jokseenkin mahdoton tehtävä.  Kipu voi siis tulla yläniskan pikkunivelten rasituksista, joskus niiden lukkitumisista tai harvoin jopa subluksaatiosta ja harvoin kulumamuutoksista mutta myös erityisesti lihasten ja nivelsiteiden huonosta toiminnasta, yliliikkuvuudesta tai repeämästä.Vielä useammin yläniskasta tulevan päänsäryn syntyyn vaikuttavat paljon laajemmin myös alaniskan, hartian, yläselän ja erit. lavan-olan mm lihasepätasapainoista johtuvat toiminnan häiriöt.  Tyypillinen yläniskan alueelta lievästä kroonistuneesta C 0-2 segmenttien lihasten, nivelsiteiden ja nivelten toimintahäiriöstä tullut kipujäykkyysoireilu ilmenee viime kädessä yläniskan tuntohermoista tulevana sähkötys-, puutumis-, puristus- ja päänsärkyoireiluna takaraivolle, ohimolle ja otsalle.  Tuntohermot, joista päänsärkyoireilu tulee ovat selkäydinhermojen pieniä ns. dorsaaliramuksia eli taaksepäin suuntautuvia hermohaaroja, jotka hermottavat myös nikamien niveliä sekä nivelkapseleita.  Takaraivon, päälaen ja ohimoiden puristavan tai polttavan kivun ja puutumisen sekä pantatamaisen puristuksen taustalla on useinmiten C 2 selkäydinhermon dorsaaliramus eli tuntohermo nervus occipitalis major, välillä myös C 3 selkäydinhermon dorsaaliramus ja C 2-3 selkäydinhermojen ventraaliramukset niskan / kaulan lihasjännitysten kautta tulevan cervicaalisen plexuksen puristusoireilun johdosta ( eli nervus occipitalis minor ja nervus auricularis majorin kautta).  Yläniskan päänsärkyoireilulle voivat altistaa myös muut alemmat mm. kaularangan toiminnan häiriöt ja kulumamuutokset sekä ylä-keskiniskasta rintarankaan, lapaan ja kylkiluihin lähtevien lihasten epätasapainot ja kireydet, kuten myös lavan-olan lihasjänteiden epätasapainot.Käytännön työssä on huomattu, että yläniskan em. mainituista tuntohermoista päänsärky tulee useinmiten C2 hermojuuren dorsaaliramushaarasta, joka nervus occipitalis major nimisenä tuntohermona hermottaa lopulta takaraivon, päälaen ja ohimoiden ihotuntoa.  Tästä tuleva päänsärky tuntuu lievimpänä yläniskassa takaraivon alaosassa pienenä paineen tuntuna ja/tai mahdollisesti lievänä puutumisen tunteena takaraivolla.  Oireilun voimistuessa hiukan paineenomaineni pinnallinen sähköttävä särky voimistuu takaraivosta otsaan, ja yläniskan sekä takaraivon särky voi olla polttavan neuropaattista kipua. ja mukaan tulee helposti jnvrn aivohermojen / kasvojen alueille heijastuksia, lähinnä puutumista kuten myös autonomisen hermoson oireilua kuten lievää pahoinvointia, ruoka ei oikein maita ja keskittymiskyky häiriintyy.  Yläniskaperäinen päänsärky tuntuu laajemmin useinmiten enemmän toisella puolella päätä ja lopulta koko päässäkin ja joskus hyvinkin intensiivisenä edeten migreenipotilailla usein aidoksi klassiseksi migreeniksikin.Lähes pahimmillaan yläniskasta tuleva päänsärky voi harvinaisemmin tulla syväntuntuisena raastavana kipuna takaraivolle,  tuntuen lähes koko päässä, joissakin reilummissa C 0-2 segmenttien toiminnan häiriöissä ns duran eli selkäydinpussin kautta duran fuusioituessa takaraivon luukalvoon - tuolloin on kyse jonkinlaisesta duran venytys-tulehdus-kivusta dura-luukalvoliitoksessa, jonka tarkat syntymekanismit voivat jäädä hämärän peittoon - usein voimakkaampi kipulääkitys ja lepo laukaisee sellaisen kohtauksen. ​

Harvinaisemmissa tapauksissa em tyyppinen voimakas usein sekä toiminta- että työkvyyn pysäyttävä syvä durasärky ja/tai pinnallinen nervus ocipitalis  majorien neuralgistasoinen voimakas polttava särky voi laueta ns atlantoaksiaalisessa subluksaaatio, jossa esim jonkinasteisen niskan vamma, tai alemman rangan lievästi kierteinen konveksiteetti voi laukaistaKliinisessä tutkimuksessa pyritään ymmärtämään yläniskasta tulevan päänsärkyoireilun kinesiologista syntymekanismia.  Kun segmentaalisen toimintahäiriön mekaniikka on jollakin todennäköisyydellä selvitetty kohdistetaan lääkehoito ja/tai mobilisoiva hoito sekä harjoitusterapia kyseessä oleville th-thorax ja lapa-olka että yläniskan alueille.  Kuntoutuksessa pyritään pala palalta purkamaan pois havaittuja toiminnan häiriöit

Puhelin:  09-661001