Canalis carpi syndroomalla tarkoitetaan medianushermon pinnevaurioitumista rannekanavassa. Medianushermon toiminnallinen lyhytaikainen ja/tai toistuva puutumisoireilu rannekanavasta edeltää yleensä varsinaista canalis carpi syndromaksi kutsuttua tilaa, jossa hermoa vaurioittava pinne on jo ehtinyt tapahtua. Medianushermon toiminnallistasoinen ja pinneoireilutasoinen puutuuminen, kipuilu tai motorinen lihasheikkous ovat yleisin yksittäinen hermopinneoireilu. Lähes jokainen kokee lyhytaikaista ranekanavasta tulevaa medianuspuutumista joskus elämänsä vaiheessa. Varsinaisen hermovauriotasoisen canalis carpi syndrooman prevalenssi väestössä on noin 3 % ja sitä tavataan joskus jopa lapsilla.

Perusanatomia: Rannekanavan muodostavat sen kattona oleva transversaaliligamentti ja sen pohjana olevat pienet ranneluut. Medianushermon lisaksi kanavassa kulkevat sormijänteet sekä verisuonia.

Oireet:  Pääasiallisena oireiluna radiaalisvoittoisasti käden / sormien puutuminen/väsyminen yleensä ensin öisin tai esim. pidemmmissä staattisissa työrasituksissa kuten päätetyössä / hiirityöskentelyssä ( peukalo, etusormi, keskisormi, kaikki sormet tai koko käsi). Kipua ei yleensä alkuvaiheessa ole. Pidemmälle ehtineessä karpaalitunnelisyndroomassa sekä puutuminen että kivut voivat vaihdella hyvinkin laaja-alaisena sormista niskaan. Pitkälle-edenneissä pinteissä tulee motorisia lihasheikkousoireita mukaan eli thenar atrofiaa ja peukalon heikkoutta.

Kliininen tutkimus:  Usein jo potilaan kertoma anamneesi eli oirehistoria paljastaa kokeneelle lääkärille karpaalitunneli syndrooman mahdollisuuden varsinkin kun em. anamneesiin liitetään huolellinen laajempi niskahartiaseudun, th-rangan / thoraxin ja yläraajojen kliininen/manuaalinen tutkimus. Tuolloin ei aikaa kannata yleensä enää tuhlata seuraavanlaisiin tätä syndroomaa kliinisessä tutkimuksessa kuvaaviin testeihin varsinkin kun kliinisen neurofysiologian erikoislääkärin konsultaatio (ENMG-tutkimus) on tuolloin ainakin epäselvissä / vaikeammissa tapauksissa aiheellinen.  Phalenin kokeessa (kämmenselät vastakkain ranteet 90 asteen kulmassa tai vastaava ranteiden dorsiflexio) canalis carpi-syndroomassa 1 minuutin aikana radialispuolen sormet puutuvat 60 %:lla potilaista.  Tinellin kokeessa (koputetaan thenarin ja hypothenarin väliin noin 3 cm rannepoimusta distaalisesti) vajaalla puolella canalis carpi-syndroomaa potevista tulee sähköiskunomainen säväytys sormiin. Tunnottomuutta voi olla medianusalueen sormissa ja thenar voi olla atrofioitunut. Pahimmillaan peukalon abduktio ei onnistu enää ollenkaan.

Etiologia:  Yleensä karpaalitunnelioireilun taustalla ovat Länsimaiset staattiset elintavat eli ei ainoastaan työelämän rasitukset kuten (staattiset päätetyöt / käden toistorasitustyöt jne) vaan myös vapaa-ajan harrastukset (sielläkin usein tietokoneet, tietokonepelit jne). Muita canalis carpi-syndroomalle altistavia tekijöita ovat sisämedisiiniset syyt kuten hypothyreoosi, akromegalia, polyneuropatiat, reuma, ranteen alueen tenosynoviitit, amyloidosis ja ranteen alueen traumat kuten radius-murtuma.  Viime kädessä rannekanavassa kulkevien sormien taivuttajajänteiden jännetuppitulehdusten turvotukset puristavat usein nervus medianusta.

Erotusdiagnostiikka:  Kaularankaperäisistä syistä kaulaytimen C6- tai C7-hermojuurten pinnetila esim. välilevytyrästä tai kaularankakulumista johtuen. Tämä selviää usein osin jo anamnestisestikin mutta tavallisesti viimeistään niskahartiaseudun kliinisessä tutkimuksessa.
 
Erittäin harvinainen pleksusneuriitti aiheuttaa usein medianusalueen sormiin tunnottomuutta, mutta siinä on alussa jatkuva raju neuralginen proksimaalinen kipu, jota ei niin selvänä akuutissakaan canalis carpi-syndroomassa yhtä proksimaalisena tavata.

Harvinaiset kyynärtaipeen nervus medianuspinteet on hyvä muistaa differentiaalidiagnostiikassa. Näissä rannekanavaa proksimaalisemmissa vaurioissa löytyy kliinisessä tutkimuksessa heikkoutta ranteen proksimaalipuolenkin lihaksissa ja tunnoton alue on usein sormia laajemmalla alueella vastaten vauriopaikan anatomiaa.

Thenaratrofian asteelle edenneissä pinteissä muistettava myös kaulaytimen / keskushermoston sairaudet kuten amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS) ja selkäytimen ontelomuodostuma (syringomyelia) harvinaisena mahdollisuuksina, koska niissäkin oire voi tulla esiin käden pienten lihasten atrofiana. Niissä kummassakaan ei kuitenkaan ole sensorisen puolen muutoksia ENMG:ssa, ALS:ssa voi olla ylemmän neuronin vaurion merkkejä kliinisesti ja syringomyeliassa voi olla selektiivinen paikallinen kylmä-lämpötunnon puutos.

Hoito:  Lievissä vielä toiminnallistyyppisissä nervus medianuksen karpaalitunnelioireissa riittää usein potilaan informoiminen vaivan luonteesta, jolloin hän pystyy paitsi vähentämään ranteen / yläraajaan staattista / toistorasitusta myös huomioimaan ranteen asennon öisin nukkuessa.  Öisin käsi/ranne pitäisi opetella asettelemaan esim. kylkimakuuasennossa neutraaliin asentoon; ranne-kyynärniveltymien liiallista fleksioasentoa vältettävä samoin ranteen liiallista ekstensioasentoa.  Kylkimakuulla alempi käsi tahtoo mennä liiaksi fleksiosuuntaan em. nivelistä ja ylempi taas ranteen osalta liiaksi ekstensiorasitukseen.  Tarramainen yölasta, joka pitää ranteen neutraaliasennossa, helpottaa usein vaikeampiakin canalis carpi syndroomia - jolloin medianushermoon ei tule ainakaan ranteen taivutusasennosta puristusta tai venytystä.  Myös yläraajan neuraalikudosta tai niveliä mobilisoivalla OMT-fysioterapialla tai esim DC kiropraktikon käsittelyillä voidaan lieviä-kohtalaisia rannekanavasyndroomia joskus hoitaa.  Vanhastaan on tiedetty rannekanavan kortikosteroidi pistoshoidon parantavan usein rannekanavasyndrooman, varsinkin jos sitä edeltää sormien taivuttajajänteiden jännetuppitulehdus ja "pelastavan myös usein leikkaushoidolta".  Jo vuosikausia ovat lääkärit kuitenkin vältelleet rannekanavan käsivaraista  pistoshoitoa siinä pelossa, että hermo saattaisi vaurioitua - on mieluimmin tehty oikeastaan suurempiriskinen toimenpide eli leikkaushoito.  Ultraääniohjattu rannekanavan pieniannoksinen kortikosteroidi-puuduke injektiohoito on  tuonut vanhan hyvän hoidon nykyään taas enemmän käyttöön.  Pystyyhän kokenut ultraäänilaitteen käyttäjä näkemään rmedianushermon rannekanavassa, ja mittaamaan sen halkaisijankin.  Pieni annos esim Solomet 0,3 ml  + Lidocain 0,5 ml riittää hoidoksi.  Enmg-tutkimuksella arvioiden voimakkaissa hermopinteissä on rannekanavan vapautusleikkaus joskus kuitenkin aiheellinen.  Aktiivin aksonituhon asteella olevissa ja nopeasti etenevissä tapauksissa leikkaushoito kiireellisenä. Carpaalitunnelin ahtauman vapautusleikkaus, jossa ligamentum carpi transversalis katkaistaan on ajoissa tehtynä useinmiten suoraan hermovauriolta pelastava hoidollinen komplikaatioton toimenpide. Jotkut potilaat kuitenkin saavat postoperaatiivisia komplikaatioita

ENMG: Hermovaurioisessa canalis carpi-syndroomassa ENMG:n osuvuus on hyvä ollen 95 %. Toiminnallistasoisissa lyhytaikaisissa nervus medianuksen rannekanavaoireissa varsinkin nuorilla ihmisillä on ENMG tyyppioireistahuolimatta useinmiten normaali, koska varsinaista hermon rakennevauriota, mikä tarvitaan poikkeavaan ENMG:hen, ei vielä ole syntynyt.